HANK

Hank tyrmää kaikki hyvälle tuulelle

Ruotsin Malmö tunnetaan harvinaisen aktiivisena bändihautomona. Uusimpia tulokkaita on Hank, edesmenneen Ray Wonder -yhtyeen nokkamiehen Henrik Anderssonin uusi viritys, joka vierailee Suomessa elokuun aikana.

Pohjois-Ruotsista operoinut Ray Wonder oli aikanaan lupaava ruotsalainen kitararock/pop-kombo, joka kävi muutama vuosi sitten Turun Down By The Laiturissakin esittelemässä taitojaan. Bändi soitti absurdin ja täysin harakoille menneen, mutta tasokkaan keikan: lauteilla bändi svengasi kuin hirvi melodisen retrorockin suossa, mutta auringonpaisteessa kylpevien ravintolalaivojen väkeä tuskin olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Mitä Ray Wonderille tapahtui ja miten päädyttiin Hankiin, laulaja-lauluntekijä ja multi-instrumentalisti Henrik Andersson?
- Ray Wonder muutti kotikaupungistaan Uumajasta Malmöön vuonna 1999, koska olimme kyllästyneitä Uumajaan. Muuton taustalla oli myös halu pelastaa bändin ihmissuhteet. Mutta sen sijaan että olisimme päätyneet onnellisesti naimisiin keskenämme, meille tulikin ero, Henrik tilittää.

- Ray Wonder teki kolme albumia ja kaksi mini-CD:tä vuosien 1993 ja 2001 välillä. Se on jo aika pitkä ihmissuhde. Halusin siirtyä eteenpäin. Kasasin itselleni pienen studion ja ryhdyin äänittelemään. Soitin ranskalaista (?) musiikkia Andreas Kullberg -nimisen hepun kanssa. Hän kertoi pitävänsä Ray Wonderin musiikista, joten soitin hänelle uusia biisejäni. Myös hänen ystävänsä pitivät kuulemastaan, joten bändi oli syntynyt. Laulan, kirjoitan, soitan kitaraa ja teen suurimman osan sovitustyöstä. Mielestäni Hank on jotain muuta kuin mitä Ray Wonder oli. Mutta toki sen kuulee, että asialla on sama biisintekijä.

Hankia promotoidaan 10 biisin CD:llä, joka ainakin vielä on vain CDr eli eräänlainen demo - vaikkakaan sen sisältöä ei voi sanoa demomaiseksi. Levyllä raikaa mainiosti 60-lukulaista henkeä ja moderneja ratkaisuja yhdistelevä rento rock, joka muistuttaa välillä hyvinkin paljon Supergrassin viimeisimmästä Life On Other Planets -albumista. Paikoin tulevat mieleen Malmön Tambourine-studion ympärillä pyörivien bändien kuten Eggstonen ja The Mopedsin särmikkäämmät hetket. Välillä soiton ja tunnelmien majesteetillisuus käy lähellä Soundtrack Of Our Livesin sfäärejä.

- Kun Supergrass tuli pinnalle, sekosin siihen ihan täysin. Se on totaalisen loistava bändi. Pidän myös kaikista mainitsemistasi ruotsalaisista ja toivon, että he ovat inspiroituneet musiikistani yhtä paljon kuin minä olen inspiroitunut heidän musiikistaan.

Onko CD:llä olevan musiikin tarkoitus ilmestyä Hankin debyyttialbumina?
- Olemme kyllä saaneet muutamia sopimustarjouksia. Levy ainakin masteroidaan uudelleen, tai jos levy-yhtiö niin haluaa, se voidaan myös äänittää uudelleen. En tiedä milloin levy saadaan julkaisuun, toivottavasti ennen vuotta 2004!

Levyllä on harvinaisen hienoa tuotantojälkeä: rikkaita, monitasoisia sovituksia, pieniä kikkoja pitkin matkaa ja kivasti rikkoutunutta äänimaailmaa.
- Äänitin kaiken itse kotistudiossa pro tools -vehkeillä ja Oktavan mikillä. Sain Cardigansin Bengtiltä lainaksi vanhoja hienoja rumpuja. Levyllä on myös paljon luuppeja ja outoja rumpuja siellä täällä. Tuplasin virveleitä, fillejä ja bassorumpua. Pellit laitoin keitokseen myöhemmin. Stand Up- ja World Down -biisit äänitettiin bändin kanssa, mutta muuten soittelin kaiken itse. Koko roska masteroitiin Tonteknik-studioilla Uumajassa.

Vastauksesta voikin päätellä, että Henrik on melko omavarainen biisintekijä.
- En vain voi sille mitään, että kuulen koko sovituksen päässäni kun teen biisejä. Mutta joskus jätän homman tekemättä ja rakennamme biisin yhdessä bändin kanssa.

Mutta Henrik, miksi suomalaisten pitäisi joukoin sännätä katsomaan Hankia livenä?
- Koska me olemme rankempia livenä kuin levyllä. Me tyrmäämme kaikki! Hankin kanssa soittaminen on tosi kivaa ja kun näkee, että joillakin on tosi kivaa, sitä tulee hyvälle tuulelle. Suomalaisten tulee siis sännätä Hankin keikalle tullakseen hyvälle tuulelle.

Mikko Lappalainen