JOLLY JUMPERS

Taistelevat spiritualistit

Jolly Jumpersin mestarillisen Mobile Babylonin odotettu seuraaja Fantom Zone on valmis. Yhtyeen luupääkaksoset Hannus ja Jutilaavaavat Suelle portin suoraan ytimeen.

Helsingin Hadankassa minua vastapäätä istuutuu kaksi miestä, joilla on maine. Vaikka sitä ei kohdatessa uskoisi, Jolly Jumpersin Petri Hannusta ja Arimatti Jutilaa pidetään vaikeina ja itsepäisinä kavereina. Kun Jutilan liittyminen Jolly Jumpersiin aikoinaan julkistettiin, katastrofin ainesten arveltiin olevan kasassa.

Hannus: - Monet olivat skeptisiä kuullessaan, että me ollaan samassa bändissä. Että ei kaksi tällaista luupäätä voi kestää toisiaan vuottakaan. Mutta neljä ja puoli vuotta on jo mennyt.

Jutila: - Useampikin taho tosiaan tiesi kertoa, että tää ei tule toimimaan. Tietenkin voimakkaat persoonat samassa bändissä iskevät kipinää. Se kertoo siitä, että bändi on meille tärkeä asia.

Hannus: - Tuo on tiukkapipo ja minä oon hankala mies. Jos me oltaisiin ihan sama -miehiä, niin eihän me saataisi aikaiseksi kuin tyhjänpäiväistä rämpytystä.

Arimatti Jutilan liityttyä Petri Hannuksen aisapariksi Jolly Jumpers sai oman vastineena rockin klassiselle voimakaksikolle. Kuten mm. Glimmer Twins, Toxic Twins, Muddy Twins ja Stupido Twins heitä ennen, Hannus ja Jutila saavat toisensa kiipeilemään pitkin seiniä, mutta tekevät myös hienoa musiikkia, jollaista ei toisenlaisessa asetelmassa voisi syntyä.

Jutila: - Rytmiryhmä on kuitenkin suurin syy siihen, että Jolly Jumpers kuulostaa Jolly Jumpersilta. Minä ja Petri tehdään biisit ja sovitukset, mutta Keijolla (Pirkola, rummut) ja Markolla (Leuanniemi, basso) on tunnistettava klanginsa. Meillä neljällä on syvä kunnioitus toisiamme kohtaan. Me ei soiteta instrumentteja, vaan bändiä. Ei tässä ole sijaa egoilulle. Kaikki tähtäävät yhteiseen harmoniaan.

Hannus: - Me ollaan liian vanhoja miehiä riitelemään, mutta sopivan ikäisiä tekemään hyvää musaa. Me ollaan nähty, koettu ja soitettu niin paljon, että nöyryys musiikin edessä saa meidät luopumaan paukapäisyydestämme.

HENKIMAAILMAN HOMMAT

Kun kuuntelin Jolly Jumpersin Fantom Zonen ensimmäisen kerran läpi, kirjoitin muistiin sanan spiritualistinen. Jutila ja Hannus tarttuvat siihen mielellään. Jolly Jumpers on heille enemmän kuin musiikkia.

Jutila: - Musiikki syntyi aikojen alussa rituaaliseen käyttöön. Sillä haettiin tunnetiloja. Riemua, lohtua ja jotain, joka menee arkikokemuksen ulkopuolelle.

Hannus: - Taide-sana on hirvitys rokkipiireissä, mutta Jolly Jumpers on taidetta sikäli, että me luodaan musiikiksi asioita, jota ympäröivät meitä tai ovat meidän sisällä. Iän myötä ne asiat kokee yhä voimakkaammin. Siitä tulee musiikin spiritualistisuus.

Jutila: - Joku kytky on muutenkin olemassa johonkin. On tapahtunut outoja asioita. Muistan, kun me kuunneltiin Petrin kanssa levyn pohjia meidän keittiössä ja mietittiin, mitä niille seuraavaksi tehtäisiin. Rhythm of Fearin kohdalla Petri kysyi, että kuuletsä ton? Mikä se on?

- Yhdessä biisin kohdassa kuului rytmikäs manaus, sellainen indian chant. Me ei tiedetty mistä se tuli, mutta kehiteltiin biisiä eteenpäin sen pohjalta, esimerkiksi tehtiin biisin loppuun samantyyppistä ääntä. Sitten kun me haluttiin nostaa miksauksessa sitä alkuperäistä manausta, sitä ei enää ollutkaan siellä! Ilmeisesti tila ja hetki, joissa me biisiä oltiin kuunneltu, saivat jotain tapahtumaan.

- Ja kun me tehtiin kovasti töitä studiossa, näin painajaisen Rhythm of Fearista. Siinä sanottiin, että siihen biisiin pitää lisätä manausmainen, toistuva "poika... poika... poika... poika..." -kohta. Ei me uskallettu sellaista sinne laittaa. Olisi voinut portit aueta.

Hannus: - Välillä on hyvä tehdä ristinmerkki. Tästä kaikesta voi muuten ehkä saada sellaisen kuvan, että me ollaan pilveä polttavia hippejä, mutta totuus on toinen. Jotain siellä jossain liikkuu, ja se tulee esiin meidän soiton kautta.

DOGMALLA YTIMEEN

Minua viehättää Jolly Jumpersissa se, miten helposti yhtye pääsee asioiden ytimeen. Se saattaa sekoittaa Tyrnävä-americanaansa itkuvirttä, intiaaniloitsuja tai jouhikonsoittoa, eikä lopputulos muistuta yhtään sitä kun Waltari Angelin tyttöjen kanssa levytti. Hannus ja Jutila kertovat, että Mobile Babylonin ja Fantom Zonen tekemisen ohjenuorana on ollut nimenomaan musiikin ytimen etsiminen.



Jutila: - Meillä on tiukka dogma. Jokaisella levytetyllä äänellä on raskaat perusteet. Niiden pitää palvella kokonaisuutta. Tällä kertaa me haettiin musiikin ydintä muun muassa tekemällä levylle The Number, jossa on enimmäkseen vain laulua.

- Fantom Zonen piti olla hevilevy, mutta se ei ihan onnistunut. Levy kuitenkin on kokonaissoinniltaan paikoitellen hyvin raskas, hidas ja alavireinen. Toisaalta siellä on myös toinen ääripää, hajoamaisillaan oleva herkkyys.

Hannus: - Lähtökohta oli, että Fantom Zone arvostellaan Suen SFP-sivuilla. Levyn herkimmät biisit voivat olla myös niitä raskaimpia. Niissä on vähän elementtejä ja soittoa. Silver Ringin kaltaiset biisit ovat lähempänä Black Sabbathia kuin monet särökitarajylläyskappaleet.

- Me ollaan mietitty paljon myös bluesia. Tajuttiin, että muinaissuomalainen blues on yhtä kuin jouhikko. Se on demoninen ja rankka soitin. Pekko Käppi soittaa sitä Rhythm of Fearissa.

Mielenkiintoinen piirre Jolly Jumpersin musiikissa on sekin, että yhtyeen biisit kuulostavat usein siltä kuin ne eläisivät sen sijaan että niitä soitettaisiin.

Hannus: - Kaikki on mietitty etukäteen valmiiksi yksityiskohtia myöten. Siinä mielessä on hauskaa, että monet tuntuvat kuvittelevan, että Jolly Jumpers on vapaata improvisointia ja soittelua. Se johtuu ehkä siitä, että Keijolle ja Markolle ei voi sanoa miten pitää soittaa.

- Toisinaan biisi lähtee soittovirheen vuoksi tai jostain muusta syystä uusille urille. Siinä vaiheessa ei koskaan kannata lopettaa soittamista. Silloin mukaan tulee taianomaisuus. Vaikutelma siitä, että ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi.

SYYT JATKAA

Arimatti Jutila kertoo, että levyjen tekeminen käy kerta kerralta raskaammaksi. Jotta hommassa olisi mieltä, joka levyllä on pyrittävä entistä parempaan lopputulokseen.

Hannus: - Hometown Hi-Fi (2004) sai hyvät arvostelut, Mobile Babylon vielä paremmat. Mitä enemmän meitä kehutaan, sitä nöyremmäksi se tekee. Meidänhän olisi helppoa tehdä vaikka ns. rock-levy, mutta ei se tulisi sydämestä. Ei itseään voi päästää helpolla, kun saa näin hyvää palautetta.

Jolly Jumpers on ollut koossa 28 vuotta ja tekee nyt parhaita levyjään. Mikä teitä oikein motivoi?

Hannus: - Se, kun räpellys alkaa kuulostaa kivalta. Eli spiritualistisuus.

Jutila: - Se, kun rakentaa yhteistyössä muiden kanssa jotain, joka kasvaa musiikiksi. Se tunne on hyvin palkitseva. Mua motivoi myös ajatus siitä, että Jolly Jumpersin toiminta saataisiin muualla Euroopassa samalle tasolle kuin se on Suomessa.

Hannus: - Me ollaankin soitettu ulkomailla. Saksassa oli mukavaa, ja perkutarallaa, että Itävallassa oli mukavaa, ja voi että, kun Sveitsissä oli mukavaa! Saksassa me soitettiin jopa hardcore punk -festareilla jossain vallatussa talossa. Me rupsuteltiin kantria, ja ne olivat innoissaan. Tyypeille oli porattu rautakankia päähän pystyyn, mutta siellä ne vain ostelivat meidän levyjä.

Ari Väntänen

Koko Fantom Zone -albumi kuunneltavissa MySpacessa 24.-30.9.

Keikat:
10.10. Seinajoki, Bar15
11.10. Helsinki, Semifinal (levynjulkaisukeikka)
31.10. Tampere, Vastavirta
01.11. Helsinki, Liberte
02.11. Oulu, 45 Special
08.11. Kuopio, Henry's Pub
09.11. Joensuu, Wanha Jokela
14.11. Turku, Klubi
15.11. Pori, Monttu
12.12. Kouvola, House of Rock
13.12. Helsinki, Lepakkomies