NATIONAL NAPALM SYNDICATE

Syndikaatin paluu

National Napalm Syndicate päivitti thrash metalinsa 80-luvulta suoraan uudelle vuosituhannelle käymättä "ysärin" kautta.

Oulun seudulla parikymmentä vuotta sitten perustettu NNS palasi thrash-kentille vuonna 2002, kun kitaristit Jukka Kyrö ja Markku Jokikokko huomasivat keskenään jammaillessaan biisien alkavan muodostua kuin itsestään.

- Huomattiin Maken kanssa, että uutta materiaalia alkoi tulla hyvää vauhtia ja laatukin oli kohdallaan. Ei me laskelmoitu missään vaiheessa että nyt on metalli taas nousussa tai muuta vastaavaa, kertoo Kyrö, joka on aiemmin tunnettu mm. powerimpaa kamaa veivaavasta Burning Point -yhtyeestä.

Paluuseen ei saatu mukaan muita alkuperäisjäseniä kuin kitaristikaksikko.
- Kaikkia kyllä muistaakseni kysyttiin, mutta osa oli lopettanut soitot kokonaan ja osalla oli muita systeemejä vireillä.

Uusi kokoonpano löytyi tuttujen bändien jäsenistöstä Oulun seudulta. Tosin vakituisen vokalistin löytäminen otti aikansa ja ensi hätään NNS käyttikin peräti kolmea eri laulajaa studiosessioissaan.

- Ile Järvenpää (Solution 13 -orkesterista) sitten pulpahti pintaan keskusteluissa ja mies sopi orkesteriin kuin nyrkki silmään. Sopiva sekoitus melodista ja rankempaa ulosantia, Kyrö kehaisee.

NNS:n kakkos- ja paluulevy Resurrection of the Wicked julkaistiin vastikään Kyrön oman Poison Arrow -levy-yhtiön kautta.
- Haluttiin pitää langat lujasti omissa käsissä. Yhden lafkan kanssa neuvoteltiin pitkään, mutta homma kusi kun firman omistaja alkoi vaatia "keyboardseja" lisää. Toinen moguli sekosi puheissaan niin pahasti, että katsoimme parhaimmaksi vetäytyä kuviosta ja toivoa, että herran lääkitys saadaan kohdalleen. Poison Arrowilla on muuten uudet omistajat eli kierosti ajateltuna olemme vain artisteja muiden joukossa, kitaristi korjaa.

Levyn piiloraitana kuullaan NNS:n ensimmäinen ikinä tehty biisi uudelleenäänitettynä ja -paloiteltuna.
- Keikoilla kuuluu yleensä kännisiä "Life Is Pain!"-karjaisuja. Biisin alkuperäisversio kestää viitisen minuuttia eli leikattiin turha läski pois ja rykäistiin hc-versio nauhalle. Biisi piilotettin, koska se ei sopinut levykokonaisuuteen.

Lestat ja EMI

Taannoin 90-luvun alussa bändin jäsenet muuttivat eri kaupunkeihin ja toiminta lamaantui.
- Muutot sattuivat samaan saumaan kun piti aloittaa opiskelut ja "oikeat" työt. Bändin sisälläkin alkoi olla aika pahoja ristiriitoja ja yksinkertaisesti 1991 vuonna oli NNS loppuun ajettu, kitaristi muistelee bändin ensimmäisen taipaleen katkeamista.

Bänditoiminta lienee NNS:ssakin nykyään vakaammalla pohjalla, kun oppi- ym. velvollisuudet ovat muisto vain?
- Totta kai, ja ainakin vielä kaikkien aikataulut ovat olleet soviteltavissa Syndicaten toimintaan. Jokainen NNS-äijä on jo ollut niin kauan tässä bisneksessä mukana, että suurempia yllätyksiä ei tule muualta eikä bändin sisältä. Edes kertausharjoitukset eivät juuri uhkaa, puolet bändistä on luokiteltu ulos koko systeemistä. Prioriteetit on kohdallaan!

Alkuaikoinaan bändillä ei kuitenkaan ollut helppoa. Lestadiolaisalueeseen kuuluvan Pudasjärven ainoat pitkätukat saivat päällensä mm. saatananpalvoja- ja natsisyytöksiä.

- Uskontotunnillakin saatiin provosoitua täysiä uskonsotia. Ei piru vie uskoisi kuinka paljon ääntä lähtee vihaisesta 150-senttisestä lukiolaistytöstä. Uskovaiset opettajat olivat pahimpia, automaattisesti sai paskan numeron vaikka mitä teki. Outo homma, koska me kuitenkin muistutettiin ulkonäöllisesti eniten Jeesusta koko kylällä, naureskelee Kyrö.

NNS joutui kokemaan myös monelle muulle kotimaiselle metallibändille tutun kohtalon thrash/speed metalin saralla, kun EMI julkaisi bändin debyyttialbumin vuonna 1989.

- Ei hommaan sen enempää panostettukaan, mainos lehteen ja sillä selvä. Ulkomaan kuviot pyyhittiin maton alle armotta. Jos sanotaan, että tehkää ne uudet biisit samanlaisiksi kuin Appetite for Destructionilla, niin ei se paljon hymyilytä. Se oli sen ajan kuvio, kaikilla levy-yhtiöillä piti olla "rankka" bändi sainattuna, Kyrö muistelee.

Jussi Helenius