SURUAIKA

Tamperelaisen Suruajan debyyttialbumi Avointen hautojen päivä osoittaa, että yhtyeen gothic post-punk death rock on hyvinkin synkeää, vaan ei kuolemaksi.

Periaatteessa Suruaika alkoi jo keväällä 1998, kun mystinen herra Tuomas, laulaja Matthew ja kosketinsoittaja Toni Lahti perustivat orkesterin Todellisuus 666. Vuotta, muutamaa demoa ja yhtä keikkaa myöhemmin yhtä Tuomasta köyhempi yhtye risti itsensä Suruajaksi. Kokoonpanoa saatiin laajennetuksi loppuvuodesta 1999, kun orkesteriin liittyivät basisti Mikko "Häkä" Häkämies ja kitaristi Tuomo Parikka, joiden innoittamina yhtye hommasi ensimmäisen treenikämppänsä. Ensimmäinen Suruaika-keikka oli Tammerfestissä 2000. Seuraavaksi julkaistiin vinyylisingle lohjalaisen The Candles Burning Bluen kanssa.

- Sen jälkeen elettiin hiljaiseloa, kunnes Plastic Passionin Aku-Tuomas Mattila sai käsiinsä meidän promon ja osoitti kiinnostuksen merkkejä CDR-EP julkaisuun Muovi 111 -alamerkillä, Toni kertoo.

Vajaa viikko ennen Yksin-EP:n ilmestymistä Häkämies ja Parikka poistuivat orkesterista. EP myi itsensä loppuun kuin Babylonin portto aikanaan ja kitaristi Juha Korsumäki astui remmiin. Tuli aika suunnitella albumia. Pitkäsoiton materiaali valmistui viime talvena pitkän ja hajanaisen prosessin tuloksena: Avointen hautojen päivä nauhoitettiin kahdessa erässä ja kolmella basistilla. Lyömäsoitinarsenaalia hallitsee suvereeniin tyyliinsä rumpukone, jonka käyttöä Toni luonnehtii sekä harkituksi että pakon sanelemaksi jutuksi. Keikkailu sujuu roudauksen puolesta vallan vaivattomasti, mutta toisaalta koneen tuomat rajoitukset alkavat kypsyttää.

- Olemme suunnitelleet tekevämme muutoksia tähän. Se että mitä nämä muutokset ovat, aika näyttää. Silloin kun bändi perustettiin oli työskentely varsin spontaania eikä varsinaiselle rumpalille ollut edes tarvetta. Nykyäänhän me ollaan myös basistittomia ja keikkabasistien löytäminen on välillä hankalaa. Mielestäni olemme kuitenkin selvinneet mainiosti.

Avointen hautojen päivän perusteella Suruajan lokeroisi mielellään goottirockiksi sanan vanhassa merkityksessä.
- Kyllähän me pohjimmiltaan ollaankin goottirockia, mutta me käytetään nykyään termihirviötä gothic post-punk death rock. Pelkkä goottirock kun ehkä rajoittaa liikaa ja toisaalta sitä on viimeisen vuoden aikana käytetty mediassa hieman väärin.

Kuvailipa Suruajan musiikkia ihan miten hyvänsä, sen hengenheimolaisiksi luettavia kokoonpanoja löytyy maastamme vain lapsen kourallinen. Suomeksi laulavista bändeistä Toni muistaa Varjon, englanninkielisistä Candles Burning Bluen ja Two Witchesin.

- Bändien kesken on paljonkin yhteistyötä. Meidän levylläkin esiintyy Two Witchesin ja The Candles Burning Bluen jäseniä. Tällä hetkellä tuurausbasistin tonttia hoitaa tamperelaisen UltraNoirin ja Vanitasin jäsen Anton.

Synkistely on sikäli vaarallista puuhaa, että siinä saattaa helposti sortua korniuksiin ja ylilyönteihin.
- Pitäähän siinä olla varovainen, mutta mielestäni musiikin tulee olla hauskaa. Huumori on siis sallittua, ainakin meillä. Esimerkiksi kun nauhoitimme Syksy Saapuu -kappaleen lauluja, homma ei alkuun tuntunut oikein sujuvan. Sitten sanoin biisin laulavalle Sami Hynniselle, että "vedä se niinku tangomarkkinat-tyyliin". Sittenhän se meni aivan nappiin. Kappalehan on meidän Satumaa.

Ari Väntänen.