SWEETCHUCK

Täällä voittaakseen

Kolmesta ruotsalaisesta ja yhdestä suomalaisesta koostuva Sweetchuck saapuu toukokuun lopulla Helsinkiin esittämään brittivaikutteista ja mukavan trendivapaata powerpoppiaan.

Ruotsalainen Sweetchuck on onnistunut varsin hyvin siinä, mihin jokaisen simppeliä poppia soittavan bändin pitäisi pyrkiä. Eli kuulostamaan samaan aikaan tutulta ja helposti omaksuttavalta, mutta kuitenkin niin ettei mitään tiettyä vertailukohtaa tule mieleen. Viime vuoden puolella julkaistu cd Here to Win on ajatonta ja laadukasta poprockia, joka voisi äkkiseltään luulla kymmenen vuoden takaiseksi brittipowerpopiksi.

Sweetchuck (nimi on peräisin eräästä Poliisiopisto-leffojen hahmosta) koostuu neljästä miekkosesta: bändissä on kitaristilaulaja Pala, rumpali Micke, kosketinsoittaja Mattias sekä Ruotsissa syntynyt ja siellä edelleen asuva suomalainen basisti-taustalaulaja Jani Korkiasaari. Suen haastateltavaksi valikoitiin luonnollisestikin Jani, sillä haastattelijan ruåtsinkieli rajoittuu lähinnä kirosanoihin.

Miten kuvailette lyhyesti Sweetchuckia ihmisille, jotka eivät tiedä bändistä mitään?
- Hmm... vaikea kysymys. Se on hauskaa ja energistä poprockia sekä tarttuvia kertosäkeitä.

Viime vuoden puolella ilmestynyt Here to Win on tehty ainakin suomalaisesta näkökulmasta tuikituntemattomalle tukholmalaiselle Nonstop Recordsille. Minkäslainen levy-yhtiö on kyseessä?

- Nonstop Records on hyvin pieni levy-yhtiö. Yhtiön työntekijät eivät saa minkäänlaista palkkaa. He pitävät kuitenkin musiikistamme ja antavat meille täysin vapaat kädet. Mikä onkin tietty hyvä homma. Ainoa huono puoli on se, että promootioon ei löydy rahoitusta.

Mölnlyckestä kotoisin olevan Sweetchuckin sanoitukset kertovat aika pitkälle ihmissuhteista, rakkaudesta ja sen puutteesta. Eli melkoisen tuttua kauraa, jonka takia pitääkin kysyä, mikä on sanoitusten merkitys powerpopissa? Pitääkö niiden tosiaankin aina kertoa tyttöystävän menetyksestä?

- Ei tarvitse. Meillä kaikilla on tyttökaverit ja olemme iloisia tyyppejä. Itse olen tosin sitä mieltä, että sanoitusten pitää olla jollain tavalla henkilökohtaisia tai todellisuuteen pohjautuvia.

Here to Win (jossa muuten soittaa vielä bändin entinen kosketinsoittaja Helena) ilmestyi viime vuoden puolella ja on saanut kotimaankin lehdissä hyviä arvioita. Mitkä ovat tämän vuoden suunnitelmat levy- ja liverintamalla?

- Lähdemme studioon toukokuun alussa äänittämään viitisen kappaletta uusia biisejä ja kesäkuun puolivälissä kuusi kappaletta lisää. Syksyllä pitäisi sitten tulla ulos uusi levy. Toukokuun lopussa (29.5) tulemme Helsinkiin keikalle.

Sweetchuck soittaa tuolloin Stella Star Clubissa, jossa esiintyvät Sweetchuckin lisäksi myös supisuomalaiset Blue in the Face ja Jadecroon. Sinne siis kaikki tasokkaan kitaravoittoisen poprockin ja powerpopin ystävät. Keikoista ja studiosta puhuttaessa täytyykin kysyä, että kummassa viihdytte paremmin - keikalla vai studiossa?

- Keikalla. Studiossa on toki hauskaa, kun kuulee uudet biisit valmiina, mutta samalla studiotilanteeseen kuitenkin liittyy liikaa odottamista. Esiintyminen bändin kanssa on hienointa. Adrenaliinin kohoaminen lavalla maistuu paremmalta kuin useimmat asiat.

Allekirjoittaneelle Sweetchuckin biisit toivat mieleen lähinnä 90-luvun alun brittiläiset melankoliset indiepopparit. Sweetchuck aloitti kuitenkin uransa kahdeksan vuotta sitten soittamalla Ramonesin ja muiden vastaavien bändien covereita. Onko näistä ajoista mitään jäljellä, asenteellisesti tai musiikillesti?

- Meininki ja energia. Sen sijaan musiikillinen tyylimme on muuttunut paljon. Nyt olemme enemmän tosissamme. Ja omien biisien soittaminenkin on mukavampaa.

Onko Sweetchuckin nykyinen musiikillinen linja sitten tarkoin harkittu?
- Ei ole. Kukaan meistä ei vain enää kuuntele punkkia. Paitsi jatkobileissä.

Esa Linna