THE SMASHING PUMPKINS

Kurpitsakuninkaan nousu, tuho ja paluu

The Smashing Pumpkins oli yksi 90-luvun menestyneimmistä ja ristiriitaisimmista yhtyeistä. Nyt Billy Corgan on lakannut palelemasta kurpitsan varjossa ja pukenut ylleen zero-supersankariasunsa.

Hetken näytti siltä, että Billy Corgan onnistuisi jättämään The Smashing Pumpkinsin taakseen. Vuonna 2000 laulaja-kitaristi murskasi kurpitsat, pyyhki pikkelssin saappaistaan ja jatkoi eteenpäin.

Uutta bändiä kootessaan hän kuitenkin etsi käsiinsä sen ainoan vanhoista bändikavereistaan, jonka koki läheiseksi ja yhteistyökykyiseksi. Billy Corganin uusi yhtye Zwan kiinnitti rumpalikseen Pumpkinsin Jimmy Chamberlinin.

Zwan lähti liikkeelle lupaavasti. Mary Star of the Sea -albumi otettiin vastaan suopeasti, ja Corgan kertoi, että Zwan on lähempänä hänen persoonaansa kuin Pumpkins koskaan. Pari vuotta myöhemmin Corgan kuitenkin hajotti bändin. Entertainment Weekly siteerasi hänen tulisia kommenttejaan:

- Zwania ette tule enää näkemään. En aio mennä lähellekään niitä tyyppejä. Koskaan. Inhoan heitä. Pahoja ihmisiä. (The Smashing Pumpkinsin) James(Iha) ja D'arcy (Wretzky) ovat hyviä ihmisiä. He saattavat olla harhaanjohdettuja ihmisiä, mutta hyviä sellaisia.

Music OMH -julkaisun haastattelussa (2005) Corganin ajatukset olivat jo jäsentyneempiä.

- Oli naiivia kuvitella, että voisin rakentaa jotakin, joka merkitsisi minulle yhtä paljon kuin Pumpkins. Zwan oli nautittava kokemus, mutta ilman perhemäistä lojaliteetin tuntua se oli samantekevää.

Billy Corganin tarve kerätä ympärilleen kokoonpano, joka tekisi lepäämättä töitä toteuttaakseen hänen visioitaan viimeistä piirtoa myöten, ei tyydyttynyt Zwanissa. Seuraava siirto oli selkeä: Corganista tulisi sooloartisti.

The Pumpkinsin varjossa palelsi edelleen. Vuonna 2004 Corgan nimitteli internetissä basisti D'arcya "ilkeämieliseksi huumeaddiktiksi" ja syytti kitaristi James Ihaa bändin hajottamisesta.

- Pumpkins on edelleen valtava osa elämääni, Corgan tunnusti vuonna 2005. - Maailma sai käsiinsä sen ruumiin, mutta minulle bändi on yhä elossa.

Väistämätön tapahtui Billy Corganin ainoan soololevyn TheFutureEmbracen julkaisupäivänä 21. 5. 2005. Tuolloin Corgan julkaisi kotikaupunkinsa Chicagon valtalehdissä kokosivun ilmoitukset, joissa hän kertoi elvyttävänsä The Smashing Pumpkinsin.

- Minä haluan bändini takaisin. Ja biisini. Ja unelmani.

SEURAAVA ISO JUTTU

1980-luvun lopulla nuoren Billy Corganin juttu oli synkistelyrock. Chicagolaisessa levykaupassa työskennellessään hän tapasi kitaristin, jonka kanssa pääsi toteuttamaan The Cure -fantasioitaan.

- James Iha inhosi minua eikä halunnut soittaa kanssani, mutta sain hänen mielensä muuttumaan. D'arcyn tapasin yhden klubin edessä. Olin ollut katsomassa yhtä kamalaa bändiä (Dan Reed Network - toim. huom.). Sitten nainen tulee sanomaan, että "eikö ollut loistava bändi?" Vastasin, että sinä olet hullu. Aloimme riidellä, ja jossain vaiheessa selvisi, että hän soittaa bassoa, Corgan kertoi Impact Magazinessa vuonna 1993.

The Smashing Pumpkins keikkaili rumpukoneen kanssa, kunnes paikallisen Cabaret Metro -klubin omistaja lupasi bändille keikan sillä ehdolla, että nämä hankkisivat ihmisrumpalin. Kohta klassinen kokoonpano oli kasassa.

- Kun Jimmy Chamberlin liittyi bändiin, hän ei tiennyt alternative-musiikista yhtään mitään, Corgan naureskeli. - Nykyään hän kyselee innoissaan, että "oletteko kuulleet uutta Unrestiä?"

The Smashing Pumpkins ryhtyi työstämään metallista japsykedeelisvaikutteista vaihtoehtorockiaan samaan aikaan kun määritteillä alternative ja indie aateloitu musiikki lakaisi Yhdysvaltain pop-kentän. The Smashing Pumpkinsin ensimmäinen pitkäsoitto Gish ilmestyi vuonna 1991. "Seuraavaksi Jane's Addictioniksi" mediassa leimattu Pumpkins pääsi ensimmäisille kunnon kiertueilleen Red Hot Chili Peppersin, Guns N' Rosesin ja vertailukohtansa kanssa.

- Chicagossa on kauheasti vikiseviä bändejä, jotka eivät ole kovin hyviä ja jotka haluavat vain olla suosittuja kotikaupungissaan, Corgan kommentoi chicagolaisille lehdille. - Minulle sellainen ei ole menestystä.

Chicagon alternative-skene piti The Smashing Pumpkinsia kiipijäyhtyeenä, jonka vaihtoehtoisuus rajoittui muotokieleen. Totta olikin, että Corgan kurotti korkeuksiin.

- Meillä oli paineita siitä, että ellei toinen levymme menestyisi yhtä hyvin kuin Nirvanan Nevermind (1991), pelimme olisi pelattu.
Siamese Dream (1993) ei ollut Nevermindin kaltainen menestys, mutta huikea suksee yhtä kaikki. Levy myi yksin USA:ssa neljä miljoonaa kappaletta. Kun Stephen Malkmusin, Bob Mouldin ja Steve Albinin kaltaiset pyhät indie-miehet vielä nimittelivät The Smashing Pumpkinsia "grunge-Monkeesiksi" ja "merkityksettömäksi", oli selvää, että valtavirta oli vienyt bändin.

ONGELMIA JA KUOLEMAA

Vuonna 1994 alternative rock oli ainoa vaihtoehto. Kaikki, minkä saattoi korvamerkitä indieksi, meni kaupaksi kuin happi kuussa. The Smashing Pumpkinsin Pisces Iscariot -harvinaisuuskokoelma kiilasi Billboardin listan sijalle neljä. Bändillä oli kuitenkin ongelmia.

- Meillä on ollut erimielisyyksiä siitä kuinka lujasti pitäisi työskennellä, Corgan valitti hollantilaisessa OOR:issa. - Minä tein Siamese Dreamin eteen töitä viisi kuukautta, 90 tuntia viikossa. Muut katselivat teeveetä ja valittivat haastatteluissa joka asiasta.

- Tein yksin myös ensimmäisen levymme Gishin. Sen jälkeen ajattelin, että ei näin voi toimia. Sovimme, että jatkossa työskentelemme bändinä. Mutta sitten kukaan muu ei tehnytkään bändille biisin biisiä. Siamese Dreamille minun piti taas tehdä kaikki.

Corganin ei enää tarvinnut todistella bändinsä menestymismahdollisuuksia, mutta haasteet vaihtuivat uusiin. Kertomukset The Smashing Pumpkinsin kyvyttömyydestä toimia bändinä herättivät maailmalla epäilyksiä siitä, kykenisikö bändi enää tekemään uutta levyä. Suivaantunut Corgan ilmoitti levyttävänsä seuraavaksi "X-sukupolven The Wallin." Vuonna 1995 julkaistu massiivinen kahden tunnin ja 28 biisin mittainen tuplalevy Mellon Collie & The Infinite Sadness myi USA:ssa 18 miljoonaa kappaletta, yhdeksänkertaista platinaa.

Vuoden 1996 maailmankiertueella Corgan näyttäytyi ikonisena hahmona, jollaisena hänet vieläkin muistetaan: kalju pää, hopeahousut, musta zero-tekstillä varustettu paita. Pop-planeetta oli The Smashing Pumpkinsin kämmenellä.

Heinäkuussa 1996 huumeongelmansa kanssa kamppaillut Jimmy Chamberlin ja kiertuekosketinsoittaja Jonathan Melvoin ostivat liian hyvää heroiinia. Melvoin kuoli, Chamberlin selvisi nipin napin, mutta hänen uransa Pumpkinsissa oli ohi.

- Annoimme hänelle potkut pelastaaksemme hänen henkensä, Corgan kertoi vuonna 1998. - Meitä on kritisoitu siitä, että olemme olleet suvaitsemattomia ja kieltäytyneet auttamasta Jimmyä silloin kun hän meitä eniten tarvitsi. Uskokaa pois, että sille jätkälle ei olisi voinut antaa enempää mahdollisuuksia. Häin käytti ne kaikki ja vielä viisi kaupan päälle. Meidän täytyi lähteä eri suuntiin kaikkien osapuolten turvallisuuden ja mielenterveyden tähden.

Päätettyään kiertueensa varamiesten avulla bändi ilmoitti, että rock oli väljähtynyt. Tulevaisuus oli elektronisessa musiikissa.

SYÖKSYKIERRE

Vuonna 1998 ilmestynyt Adore pulppusi electronica-vaikutteita. Billy Corgan riemuitsi, että The Smashing Pumpkins oli lähempänä taiteellista omaehtoisuutta kuin koskaan.

- Otimme levyltä pois kaksi rock-singleä, koska ne eivät sopineet kokonaisuuteen, hän kertoi Request Magazinelle. - Toinen oli manageriportaamme mielestä radiohitti. Me murtauduimme ulos menneisyydestämme ja teimme levyn, joka on urhea askel uuteen suuntaan. Nyt ihmiset sanovat samaa kuin ensimmäisestä albumistamme sanottiin: "te ette tiedä mitä teette."

Adore myi Yhdysvalloissa reippaasti yli kultalevyrajan, mutta 800 000 myynti oli Mellon Collien 18 miljoonaan verrattuna suunnaton floppi.
- Kyse on yleisestä vastareaktiosta. Tyylisuuntamme alternative rockin piti olla anti-rockia, mutta se muuttui hyvin konservatiiviseksi, kun suuret rahat tulivat kuvioon. Koska pidämme itseämme yhtenä genren johtavana bändinä, meidän täytyy räjäyttää koko asetelma. Yksi aikakausi on päättymässä, ja meitä rangaistaan siitä, Corgan tilitti Charlie Rosen haastattelussa.

Addiktionsa karistanut Chamberlin palasi The Smashing Pumpkinsin rumpaliksi vuonna 1999. Klassisen kokoonpanon paluu ei kuitenkaan onnistunut, sillä D'arcy erosi yhtyeestä Machina / The Machines of God -albumin äänitysten jälkeen. Bändi kiinnitti basistikseen Holen Melissa auf der Maurin ja jatkoi radallaan jarruttelematta.

Machina / The Machines of God (2000) palautti The Smashing Pumpkinsin perinteisen rock-soundin ruotuun, mutta myi "vain" kultaa. Julkaistuaan Corganin omalla levymerkillä vielä albumin Machina II / The Friends & Enemies of Modern Music (levy-yhtiö EMI ei suostunut bändin ehtoihin, joiden mukaan levy piti jakaa ilmaiseksi Machinan ostajille ja sallia sen ilmainen levitys netissä) The Smashing Pumpkins hajosi. Jäähyväiskeikka soitettiin 2. 12. 2000 Chicagon Cabaret Metrossa.

Ajoittain kurpitsantuoksu tuntui tekevän Billy Corganin hulluksi. Kun hän vuonna 2005 syytti entisiä bändikavereitaan The Smashing Pumpkinsin hajoamisesta, James Ihan vastaus oli lyhyt mutta kuvaava:

- Ainoa ihminen, joka saattoi hajottaa sen bändin, oli Billy.

Billy Corgan on myös ainoa ihminen, joka saattoi koota The Smashing Pumpkinsin uudelleen. Nyt hän on tehnyt sen.

PALUU

Julistettuaan The Smashing Pumpkinsin palaavan Billy Corgan ryhtyi työstämään uutta materiaalia Jimmy Chamberlinin kanssa. Yli kahden vuoden työn tuloksena syntyi albumi Zeitgeist.

- Halusimme löytää uudelleen sen, mikä bändissä oli hienoa ja keksiä keinot tehdä uutta musiikkia niin että se kuulostaisi Pumpkinsilta, Chamberlin kertoi toimittaja David Wildille. - Aluksi se oli erittäin vaikeaa. Kun lopulta saimme liekin syttymään, se oli erittäin nautittava kokemus.
Nyt The Smashing Pumpkinsissa soittavat Corganin ja Chamberlinin lisäksi basisti Ginger Reyes ja kitaristi Jeff Schroeder. Corganin mukaan vanhan Pumpkins-kokoonpanon kasaaminen tyrehtyi siihen, että muita tuntui motivoivan jokin muu kuin halu soittaa uutta musiikkia.

- Sillä välin kun Billy äänitti studiossa osuuksiaan, minä pidin koesoittoja, Chamberlin kertoi. - Minua veti puoleensa enemmänkin henki kuin lahjakkuus. Kun lopulta löysin oikeat kaksi tyyppiä, valinta oli itsestään selvä.

Billy Corgan myöntää havainneensa tutkainta vastaan taistelemisen turhaksi.

- Tajusin yrittäneeni rakentaa asunnokseni uuden linnan vanhan tilalle ja hylänneeni kaikki vanhan linnani etuisuudet. Ja koska minun piti joka tapauksessa selittää kaikki tekemiseni The Smashing Pumpkinsia vasten, päätin pukeutua jälleen supersankariasuuni. Nyt olen taas se henkilö, jonka kanssa olen sopusoinnussa.

Teksti: Ari Väntänen
Kuvat: Thomas Verfaille

Julkaistu Suessa 7/2007.