VARJO

Rikkoo hiljaisuuden

"Varjon toinen pitkäsoitto Paratiisissa on monipuolinen pakkaus hengästyttävää taontaa sekä herkkää ja kaunista maalailua", lukee lehdistötiedotteessa. Varjo?

Varjo on alun perin heinolalainen orkesteri, joka perustettiin vuonna -96. Parin pikkulevyn jälkeen ilmestyi Kuka korvaa poistetun sydämen? -pitkäsoitto kolme vuotta sitten. Pitkä odotus päättyi, kun kauppojen hyllyille ilmestyi uunituore Paratiisissa-levy.

- Ei tässä mitään taukoa olla varsinaisesti pidetty. Aika on vaan mennyt niin nopeasti. Ollaan tehty uusia kappaleita ja käyty keikoilla. Tähän vaan nyt meni näin kauan, perustelee langan päähän saatu rumpali Jaani Peuhu. Hänen lisäkseen Varjossa vaikuttavat kitaristi Henry Walden, basisti Kaide Luukkonen ja laulava kitaristi Antti Lautala.

Alkuperäinen Varjo, jossa Peuhu ei vielä soittanut, esitti miehen mukaan "melkoista räminää". Nykyinen tyyli on kehittynyt vuosien varrella ja poikkeaa Suomen oloissa melko lailla valtavirrasta. Ulkomailla synkkisbändeillä on pitkät perinteet, mutta Varjon synkistelylle ei maassamme juuri ole ainakaan suomenkielisiä hengenheimolaisia. Varjon tiedotetta vielä siteeraten, "albumi ei vastoin nykymuotia ole kevyttä kertakäyttöpoppia, vaan musiikki vaatii kuuntelemaan". Pitää paikkansa.

Ensilevyn aikoihin Varjoon liitettiin usein Apulanta. Kitaristi Antti nimittäin vaikutti tässä toisessa heinolalaisyhtyeessä sen alkuaikoina.
- Onneksi siitä ei enää puhuta. Meillä ei ole mitään tekemistä Apulannan kanssa, ainakaan musiikillisesti. Jotkut työharjoittelijatytöt voivat siitä vielä kysyä, mutta muuten ei, sanoo Peuhu uhmakkaasti.

Mies on syystäkin kyllästynyt Apis-aiheeseen. Paratiisissa-levyltä on turha hakea vaikutteita menneisyyden bändeistä. Sen sijaan kaiken synkistelyn keskeltä pilkahtaa toisinaan outojakin mielleyhtymiä; kappale Ennen ja jälkeen hiljaisuuden kuulostaa melkoisesti Kauko Röyhkältä.
- Hah, olet ensimmäinen joka vertaa Varjoa Röyhkään. On hyvä asia, jos levyltä saa irti jotain tuollaistakin. Röyhkä on hyvä jätkä.

Varjon debyyttilevyä markkinoitiin Suomen oloissa varsin omalaatuisesti. Ympäri Helsinkiä ja muitakin kaupunkeja levisi omituisia tarroja, joissa luki Kuka korvaa poistetun sydämen? Myös baarien vessat ja ruuhkabussit saivat osuutensa tarroista, ja ihmiset olivat ihmeissään. Kun levy sitten ilmestyi, levitettiin uusia tarroja, joihin oli lisätty Varjon nimi.
- Uutta levyä markkinoidaan samalla tavoin; "Paratiisi tulee, oletko valmis?". Onhan tämä sama konsti jonkin verran yleistynyt, mutta aika harvinainen se on vieläkin.

Paratiisi-nimen vuoksi uskovaisetkin piirit ovat olleet kiinnostuneita Varjosta. Peuhun mukaan se on vain positiivista ainakin toistaiseksi - ainakin bändi herättää huomiota. Ensilevyn aikoihin Varjo oli mukavasti esillä mediassa, eikä uusi lätty varmasti tee tähän poikkeusta. Vaikka Varjo ei ole tyypillinen radiosoittoyhtye, on Paratiisissa-levyllä muutama biisi, jotka voivat upota suureen yleisöön. Kärkipäässä on hittipotentiaalia omaava Paniikki. Kappale julkaistaankin singlenä juuri radioita varten. Levynjulkaisukeikan yhteydessä kuvattiin materiaalia, josta on tarkoituksena tehdä livehenkinen musiikkivideo. Toinen levyltä hyvin erottuva biisi on Helvetin kuuma päivä, joka muistuttaa elävästi viime vuoden hellekesästä.

Varjon upouudet nettisivut ovat osoitteessa www.paratiisi.info. Siellä on muun muassa pari kertaa kuussa ilmestyvä Paratiisi-nettilehti, jossa bändin kavereilla on omat palstansa. Tarinat ovat mitä ihmeellisimpiä jorinoita maailman menosta.

Jaani Peuhu kertoo, että tammikuussa ravintola Factoryssa Helsingissä alkaa pyöriä Paratiisi-klubi. Varaslähtö tapahtuu Lahden Torvessa, jossa klubi toimii kerran kuussa kuten pääkaupungissakin. Peuhun pyörittämän klubin tarkoituksena on tuoda julki hyviä suomalaisia pikkubändejä, joihin mies on törmännyt keikoilla ja festivaaleilla. Lisäksi levyltä soi hyvä musiikki. Kyntämätöntä sarkaa kyllä riittää, eikä pääsyvaatimuksena ole mikään tietty musiikkityyli.

Oletko viettänyt tipatonta tammikuuta?
- Onko tämä joku vitsi? Onhan tässä viina maistunut, toteaa Peuhu lopuksi.

Kimmo Jaramo