Snipe Drive Kiinassa: kiertueblogi, osa 2

Peking, Kiina 11.03.2010

Snipe Drive raportoi Suelle suoraan Kiinan-kiertueelta.

"I'm sorry for the breakfast"

Klo 4.08 : Masu murisee. Mieli tekee pähkinöitä, pähkinöitä, pähkinöitä...

Klo 6.08: Suu täynnä pähkinöitä.

Klo ?.??: Yrjöntää kaukaisuudesta.

Klo 8.25: Janin kello pirisee. Me muut kikkailemme kohti aamiasta kuin Huurinaiset. Vessa olisi ollut tervetullut tyhjentämö, mutta meteli yöllä oli tuottanut sanoin kuvattavat monniset hajut käymälään.

Aamiaisella odottaa jokseenkin epävarmanoloinen "kokki". Päädymme tilaamaan noin euron hintaisen laadukkaan vihannessalaatin. Eteemme lyötiin läjäpäin öljyttyä jäistä kaalia. Limainen öljytty salaatti piti meidät hymyssä, mutta mieli teki jotain muutakin. Päädyimme tilaamaan lisäksi kaurapuurot. Taikuri löysi laatikostaan kissanhiekkapussin kokoisen kaurakassin ja ynnäili vesi-kauraseoksen suhdetta. Taikuri Luttinen osoittautui innovatiivikseksi puuronluojaksi.

Tässä resepti:

Mittaa neljään korkeaan lasiin ½ kiinalaisia kauraleseitä ja loput kuumaa kraanavettä.

Naurupyrähdyksemme jälkeen saamme puuroannokset juomalaseissa eteemme. Päädyn kysymään kolmen Michelin-tähden kokilta: "Am I supposed to drink this?" - Yes, I'm sorry.

(naurua)

Hotellimme aamiaisen nimi on osuvasti Happy Breakfast!

Iloisen aamiaisen jälkeen kiertuemanageri tuli herättelemään myös Huurinaisia tulevalle muurireissulle. Paul ehdotti nälkäisille veljeksille parasta kiinalaista aamupalaa, jota tarjoilee perinteikäs ravintola McDonald's. Burgerit mukanamme matkaamme kohti "Suurta seinää".

Paulin mukaan muurilla käyminen tekee pojasta miehen. No näinhän siinä sitten kävi, kun Tuusulan pojat kiipesivät toiselle tai kolmannelle tornille. Muut hoikat suomalaiset orkesterit ovat kuulemma kipittäneet aina huipulle asti. Emme antaneet sen häiritä. Otimme muutaman Tsing Taon.

Ja ensimmäistä kertaa ASIAAN.

Palasimme kylille Hot Cat Clubille tekemään soundcheck-debyyttimme Kiinassa. Kiva pikku klubi joustavalla lavalla, jota Paul halusi suojella sanoessaan: "I hope you don't break the stage". Soundit olivat maomaiset, kiitos brilliantin ääniarkkitehtimme Uula Korhosen.

No eihän sinne sitten ketään tullut. Lipun lunastaneita reilu kymmenen, mutta keikka oli timanttinen. Yleisön puutteesta huolimatta soittofiilis oli huikea ja lavalla oli hyvä boogie. Tuntui kuin olisi soittanut ekan keikkan ikinä. Edes PA:n kyykkääminen ei pysäyttänyt tukkamyllyä - laulumonitori yleisöä kohti ja homma jatkui. Yleisö piti, ystäviä tuli ja arkkitehti päätyi jammailemaan paikallisten monnien kanssa. Uulan hekumallinen show päättyi siihen, että Heikki ei kuullut omaa Tsing Tao -tilaustaan. Siksi hän kävi omien sanojensa mukaan miksaamassa eli sammuttamassa Uulan vahvistimen ja palasi tiskille tilauksensa pariin.

"Tsing Tao, motherfuckers!" - Antti kuulutti megafoniin, mikä kiteytti illan.

Päivän Tsing Tao laskuri noin 60, 3,3% huom.

- Timppi, Jan -